Mikko

Olen Mikko Piironen, syntynyt helmikuun paukkupakkasilla vuonna 1978 Itä-Suomessa Heinävedellä. Lukiosta pääsin pois vuonna 1997, minkä jälkeen suoritin armeijan Porin prikaatissa. Taisteltuani aikani, siirryin Turkuun opiskelemaan ammattikouluun tietokoneasentajaksi, miksi valmistuinkin vuonna 2000. Oltuani kesän ajan kyseisessä työssä, huomasin, ettei se ole kutsumusammattini ja läksin hetkeksi miettimään asioita Kosovoon, rauhanturvaajaksi. Puolen vuoden pestin jälkeen palasin Turkuun ja pääsin Rannilan Kaarinan tehtaalle koneenkäyttäjäksi. Vajaan vuoden jälkeen tehtaalta sanottiin irti tuotannollisista syistä paljon duunareita, mikä sopi minulle hyvin, sillä vaikka työtehtäväni olikin ihan asiallinen ja työkaverit mukavia, oli työnjohdossa jotain pahasti vialla. Vaikka olinkin ensimmäisen Kosovon reissun jälkeen luvannut itselleni, etten koskaan enää lähde Kosovoon aseellakaan uhattuna, huomasin ottavani uuden pestin vastaan riemulla, kun sitä minulle tarjottiin.

Toisella kertaa Kosovossa kypsyin ajatukseen, että Turku ei ole minua varten. Koska opiskelu on mielestäni helpoin tapa tavata uusia ihmisiä ja vaihtaa paikkakuntaa, otin hakuoppaan jälleen käteeni ja suunnaksi hyvin menneen pääsykokeen jälkeen Tampereen ja täällä Tampereen ammattikorkeakoulun. TAMKissa aloin opiskelemaan liiketaloutta, mutta heti opintojen alussa mukaan tuli vahvasti järjestötoiminta opiskelijakunta Tamkon muodossa. Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajuus siirsi valmistumistani vuodella eteenpäin ja minun oli tarkoitus valmistua 2006 jouluun mennessä, kunnes suunnitelmat muuttuivat.

2.1.2006 illalla Jyväskylän pohjoispuolella, kun olimme silloisen tyttöystäväni ja kaveripariskunnan kanssa tulossa Lapista uudenvuoden vietosta takaisin kohti Tamperetta teimme epäonnistuneen ohituksen. Auto lähti kuljettajan käsistä ja yhtäkkiä olimme kaikki avuttomia matkustajia lujaa, holtittomasti heittelehtivän auton kyydissä.

Kolarista ja muutamaa minuuttia ennen kolaria minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, tiedän vain mitä minulle on kerrottu. Ajauduimme vastaantulevien kaistalle kartanlukijan kylki edellä, siis se puoli, millä minä istuin. Muille autossa olleille ei onneksi käynyt muutamaa naarmua, murtumaa ja säikähdystä lukuunottamatta pahasti, mutta minulle kävi hieman hassummin... Minulta murtui oikeanpuoleinen sääriluu, kolme oikeanpuoleista kylkiluuta, vasemman lapaluun siipi ja selkäranka Th3-tasolta. Tuo murtuma sai ASIA-luokituksessa luokituksen A, eli murtuma oli täydellinen. Se tarkoittaa sitä, että minulla ei ole lihastoimintaa, eikä tuntoa rinnoista alaspäin. Lisäksi sain useamman vuorokauden kestäneen muistikatkon.

Sairaala- ja laitoskuntoutusjakso, missä opettelin uuden elämäntyylin aakkoset, kesti yli puoli vuotta. Tuona aikana tutustuin kokonaan uuteen maailmaan, elämään vammautuneena. Opettelin istumaan uudestaan, kulkemaan pyörätuolilla ja muutoinkin tekemään kaiken pelkästään käsillä. Onneksi kädet ja pää toimivat kuin ennenkin.

Useampi vuosi onnettomuuden jälkeen asiat alkavat olla kohdallaan. Kunto on hyvä, ihmissuhteet kohdallaan, asumisasiat kunnossa, tekemistä riittää ja kokeilunhalua löytyy. Nyt on aika jatkaa kokeilua siitä, kuinka kauas sairaalan sängyllä mieleeni tullut motto ”Niin pitkälle kuin pääsee ja askel pidemmälle” kantaa.

Pari faktaa

Nimi:
Piironen, Mikko Sakari

Syntynyt:
22.02.1978

Siviilisääty:
avoliitto